To my soulmates in Romania from Cocuta

I look over horizon to the sky of red
I see the land so far,
though allways part of my destiny.

Sweet wind blows to my nose,
soft breeze from afar, with the scent of hope.
But aside is the pain and sorrow,
in my back is the ache of  hate and terror.

Why had to evil race his head
Why wickedness seized those unawared.

Against the rising sun of red,
two white doves response to my quest.
My friend, find them flying Romania above
bringing my message of hope and love.

Dear great souls in the land of lost
you must know that you are not alone.
I was blessed, and I was saved,
for return I give thou my support and pray.

In my heart and soul I take to believe,
as the doves fly over
comes the end of grieve
The peace will reach, the land of lost
the wisdom will rise ,
but what a weighty cost.

With Love
Yours
Cocuta

Kesäpäiviä ja kakaroita

v

Hei Ystäväni !
Tovi on vierähtänyt viimekerrasta. Olen omassa luolassani mietiskellyt elämän tarkoitusta, ja pohtinut miten suhtautua kakaroihin joita on viimeaikona pyörinyt meillä ihan jo liiankin kanssa.

Oma luolani sijaitsee sängyn alla ja on tällaiselle pikkukoiralle aika tilavakin. Lisäksi siinä on se hyvä puoli että meidän murkku ei sinne mahdu, paitsi jos oikein puristaa itsensä  matalaksi. Lisäksi se ei uskalla aina edes tulla lähelle kun väijyskelen, sitten kun lähestyy niin hyökkään ja pidän sellaisen ölömölön että  juoksee kauhuissaan karkuun. Toinen huvitukseni on, että kun saadaan luut niin jätän omani houkutuslinnuksi keskelle lattiaa.  Poistun taka-alalle  olen niinkuin ei olis mitään, mutta tietenkin kyttään. Sit kun tyhmeliini yrittää ottaa luun, niin hyökkään.  Siis ymmärtäkää ystävät että toi on vaan leikkiä, mutta sillä saan pidettyä auktoriteettini korkealla, ja tunnen olevani kunnioitettu pienestä koostani huolimatta. 

Kuten mainitsin on varmaan ollut jonkunlainen vauva-buumi, kun on ruvennut pentuja pörräämään. Meillä on käynyt isompaa ja pienempää. Joskus aika rasittaviakin, mutta olen saanut kohtuu-hyvin pidettyä välimatkaa niihin. Tämä arvokas olemukseni ilmeisesti tehoaa, jos ei niin viimeistäänkin rääkäisyni. Osaan nimittäin olla aika vakuuttava.

Taas oli se aika vuodesta jolloin muori oli aina kotona ja oltiin kokoaika jossain menossa, mutta onneksi se loppui, ja taas saan relata.  Joskus koen että ne meidän karmean pitkät monta tuntia kestävät lenkit on vähän liikaa. Jos olisi vähän pidemmät jalat voisi olla helpompaa tarpoa pitkin metsiä.  Aiemmin en ole välittänyt kahlailla vedessäkään, mutta  jotenkin tänäkesänä olen lähesynyt merta, ja todennut että kuumilla ilmoilla onkin aika nastaa kahlailla. Meidän teini-tyttö ja sen kaverit, varsinkin yksi pikku-tytteli (noin kuvainnolisesti) On ihan kaheleita, ja riehuvat ja juoksevat pitkin metsiä ja rantoja. Ja yök, tytteli tykkää  repiä merilevää rannoilta. Kyllä minäkin porkkanaa ja kurkkua syön mut merilevää ???

Meidän teini-murkku on aika holtiton välillä ja se on viimeaikoina ollut aikamoisessa koulutuksessa, mikä on ihan kiva kun minä saan aina siinä siivellä namipaloja. Joskus on ihan hirveätä kun vastaan tulee joku toveri,jolla ei kemiat Cocun kanssa mätsää. Siitä nousee karmea ölömölö. Coculla ei ole minkäänlaista arvokkuutta eikä itsehillintää noissa tilanteissa ja se siis hajoaa ihan totaalisesti. Parempaan suuntaan ollaan kyllä menossa. Olen  myös havainnut että jos joku tulee vastaan, ja minä haukahdan, ihan vain pikkuisen,  naps... Arvatkaa kuka sekoaa.  Kiusa se on pinikin kiusa eiks ? Joskus teen tota huvitaakseni itseäni

Oltiin aika pitkällä aamulenkillä. Meidän onneksi muori herää aikaisin ettei päivän kuumimpina hetkinä tarvitse mennä ulos. Silloin pidetään siestaa.

Vetäydyn tästä luolaani ja toivotan teille vielä monia aurinkoisia kesäpäiviä.

Kunnioittaen
Teidän Keiko  from Casa Canale

Mä lähden stadiin

Kanafileet, Dea ja minä Ravintolassa, juoma ei ole meidän.

Alo ystävät !

 Taisi tulla minulle kirjoitusripuli. Eikun eilen oli niin erilainen ja jännittävä päivä joten haluan jakaa sen kanssanne.

Aamulla juoksenneltiin metsässä ja syötiin mustikoita ja heinää.Me ollaan tällaisia luomueläimiä koko joukko. Käytiin myös
systerin kanssa vähän irroittelemassa Uutelan koirahaassa, mut se on niin vanha ettei se oikein aina jaksa mun juttuja . Tosi kiva että
mulla on uusi leikkikaveri jonka kanssa saan peuhata metsässä, ja purkaa energiaa.
Dea tulikin sitten myöhemmin, ja opetin sille vähän miten metsässä sprintataan. Meillä on aina tosi kivaa ja vauhdikasta menoa. Sen jälkeen alkoi meidän seikkailu.

Me käveltiin ja tultiin paikkaan jossa oli kamalasti kaksijalkaisia,  liukuvia rappusia, kummallisia pyöriviä ovia. Sitten raput alas, ja liikkuva punainen härveli tuli. Olen tossa vehkeessä ollut pari kertaa aiemminkin, mutta Dealle oli eka kerta ja se taisi vähän pelätäkkin kovassa kyydissä. Istuin ensin  muorin sylissä, kun siitä on kiva katsella ulos maisemia mutta kun tultiin tunneliin niin siirryin lattialle. Dea oli maminsa sylissä kun sitä taisi pelottaa. Kuten korvistanikin näkee olen aika tarkka kuuloinen ja lattialla oli kiva kuunnella ja tarkkailla ympäristöä. Voi kun vain osaisi tehdä sen niin ettei vahti mode aina menis päälle. No ehkäpä harjoittelu tekee joskus mestarin.

Tultiin ulos härvelistä ja edessä oli aivan kamalan korkeat liukuportaa. Voi ei, noita inhoan. Huh, sivussa oli onneksi sellainen lasikoppi jolla päästiin ylös, mutta oli sekin kyllä aika pelottava. Pelottavia noi kaksijalkaisten härvelit, minun mielestäni.  Stressi jatkui!  Kun tultiin ulos tunnelista, oli kamala meteli. Kamalasti autoja, polkupyöriä, ihmisiä. Olin tosi hämmentynyt kun en osannut ollenkaan määritellä oliko noissa jotain vaarallista ja olisiko pitänyt varoitella niitä vai ei. Muori seisahtui hetkeksi kun huomasi että olen stressaantunut, ja vähän rauhoituin siinä seisoessa.



Käveltiin hetki, ja saavuttiin vähän rauhallisemmalle kadulle jonka laidassa oli pöytiä. Mentiin ensin ulos istumaan, mutta koska siinä oli aika hermostuttava meteli, siiryttiin sisälle. Mikä paikka? Wau! Kaksijalkaisia istuskeli pöydissä herkkulautaset edessä. Ei paha. Tippuiskohan jostain  mulle. Me mentiin nurkkapöytään. Yksi kaksijalkainen lähestyi meitä, ja ihan varmuuden vuoksi vähän pelottelin, mut ei se minusta välittänyt, ja muori sulki suuni. Ihan turhan murisin sille  kun pian se toi minulle ja Dealle tosi mehevät kanafileet. Jos oisin itse saanut valita olisi hotkaissut sen yhtenä suupalana. Niin herkulliselta se näytti. Mut kun toi muori jankuttaa, "itsehillintää"  paloitteli se sen ja kiusasi minua sillä "jätä" komennolla. Voi jos tietäisitte miten vaikeaa on olla kun filettä keikutetaan nenän edessä eikä sitä saa ottaa. Ihan turhaa kiusaamista, mielestäni. Ihmisten tyhmiä tapoja tuo ruoan paloittelu.

Ihmisten syömistä en enään sen kummemmin rupea tässä analysoimaan, kun että lautasella näytti olevan tosi herkkuja.

Paluumatka sitten mentiinkin taas eri kyydillä. Koko jengi istui auton takapenkillä koko kotimatkan ajan, ja se kävikin aika nopeasti. Käveltiin vielä kanavan ympäri ja kun pääsin kotiin niin suihkuun ja sen jälkeen simahdin totaalisesti, enkä muista muuta kun ihanan paistetun maksan hajun. En tiedä oliko se unta?

Love, Cocu-Popsi

Cocuta´s summer chores

Alo my friends here and everywhere, and specially my saviors in Romania!

I am now 2 years old, and soon I´ve been in my new home country for 2 years. I like it here. We are so lucky to get new homes and families here. Thank you ;-)

I aplogize for the silence. Our spring was very busy, and Mommy´s been away for long days.
However now things are good, and she stays a lot with us again.

Besides that, we have had wonderful times. I have met many new friends, also some from Romainia. I´ve also learned a lot and the learning process is going on.



During the spring I went to the school, to learn behaving. It was very exciting, thought a' bit scary at first, as there were also some bigger fellows too. I learned that they were not dangerous, but can I trust to everyone passing by in the street, is still a question to me. I should give that Mommy to deside, but often my feelings are taking over me. We have also been trainig climing some racks. running through caves and that kind of stuff, that I find really fun. I wish that we could go there more often. Mommy is not very good in Agility but my nanny Saara is just superb, and we have some speed in our trainings. She is  on a holiday now, so I must concentrate to do other things now.



We are walking hours in the nature, Enjoying the sunshine, sea, wind
 and freedom. There are so many exiting new things and creatures around. Everyday I discover something new. In the picture beside I am looking for a baby seagull. Near where I live is an islet,
where the seagull family is having there home. It is fun to look how the babies have grown up. Now their size is big, but voice is small. They are kind of funny creatures.  There are also many gooses around and  their poop, which is tasty bytheway.  Few days ago we spotted a fox, which looked just like Keiko, my sis.



me and Dea

 I´ve met two new friends from Romania. They are Hobos like me (almost). Hera came to meet us a long way but we were not in the same level, and this time did not have enough time to get aquinted propely.  I hope that next time I can be mo relaxed in her company.  Dea came to our life and with her I cope just fine. We are having such a fun running free in the woods, chasing eachother. She is still a baby and cannot yet keep up with my speed. I trust she will one day. Me and Keiko have introduced her to the sea and a pleasure to slosh around in the cool sea in a hot day.
In this summer I have been swimming a lot.


I have had some duties too. Couple of times we´ve been watch dogs in Yacht club. Sis is good fo that as she barks a lot, sometimes too much,

Here we are on duty

I whish that you enjoy my news, and hope many sunny summerdays for all of you .

Yours Cocuta
PS. Keiko sends her Love to all of you.

Kannolla könötellen kevääseen

Kannon päällä kökötystä

Alo frendit,

Tässä kannolla istun ja odottelen kesää. Miten tässä uudessa kotimaassa onkaan mahtavat vuodenajan vaihtelut, ja miten ihanaa on kun keväisin luonto herää, ja sielu vapautuu, metsä on täynnä tuoksuja ja erilaisia hajuja. Rakastan elämääni. aamulenkkejjä, merilintujen huutoa, joutsenten sähinää kun lähestyn niitä, kottaraisten jahtaamista IIHAANAAA......Muorikin on alkanut juoksemaan meidän kanssa, joten aamupyräyksemme ovat nykyisin vauhdikkaita.

Koulussa

Muorin kanssa ollan koulussa käyty, ja ne onkin aika nami-päiviä. Keiko ei ole päässyt mukaan, kun on tommonen räksyttävä pikku-peto, ja ei siitä ole kouluun kun se aina tekee just niinkun itselleen katsoo parhaaksi. Siis niitä pikkukoira juttuja. Se lukee sitä Titin  blogia ja toteuttaa sen oppeja. Minäkin alan jo tottumaan  isompiin korstoihin. Ei ne kaikki taidakkaan olla niin pahoja miltä näyttävät. Oikeestan aika nynnyjä osa. Meillä on aina tosi kivaa siellä koulussa, ja sieltä lähdetään masu täynnä. Varsinkin tänään oli mukavaa, kun saatiin hyppiä aidan yli. Tosin alussa ei ollut kovin haasteellinen kun oli niin matala. Välillä olis kyllä tehnyt mieli mennä jahtaamaan ihmislapsia joita viuhahteli ympärillä. Niillä taisi olla pyörät alla kun menivät niin lujaa. Saatiin tänää teho-opetusta kun ei meitä ollut kun kolme oppilasta paikalla.



Tämän kaiken kisäksi olen käynyt Baby-sitterini kanssa Pomppimassa telineradalla, mikä on tosi
kivaa kanssa. Voikun taas pian pääsisi. Meillä on tosi kiva tiimi jonka kanssa treenataan.

 

Jees kohta pääsee uimaan. 

Varpaani kastelinkin jo eilen. 

Pikkasen vielä oli kylmää. Ihan uimaan asti en mennyt.

Mut on ollut kiire päivä ja oon aika ventti, joten taidan painua pehkuihin.

Swwt dreams

Cocu-Popsi

Eka koulupäivä

 Aurinkoista aamua,

Kevät polttelee rinnassa, ja aurinko lämmittää ja tuo naurua ja iloa  ja kaikki herää taas  Kuvassa ollaan systerin, Keikon, kanssa aurinkoa palvomassa. Muori on tehnyt meille parvekkeelle oman pedin jossa on kiva köllötellä.

Iltana eräänä muorin tullessa kotiin, se otti paljon namuja taskuun ja vei minut siihen hirveään vihreään tärisevään vehkseeseen. Keiko tuntuu pitävän siitä, mutta jostain syystä kammoan sitä tärisevää kyytiä. Tuntuu paljon turvallisemmalta kun omat jalat vievät paikasta toiseen. Ajoimme tuttuun paikkaan, ja ensin luulin että olisimme menneet kyläilemään paikkaan jossa sai paljon haleja, mutta sitten lähdettiinkin kävelemään ihan toiseen suuntaan.

Eipä hassumpaa. Mentiin leikkipaikalle jossa tapasin kavereita, mutta siten siellä oli yksi suuri korsto. Se oli ihan ok niinkaun kun yksi pikkuinen Jackrussel poika tuli, ja sismässäni kuulin äänen että minun on suojeltava sitä isolta korstolta. Ja siitähän sitten rähinä syntyi. Minä hyvyyttäni suojelin sitä pikkujesseä ja se alkoi minulle ärhentelemään. Hyppäsin muorin syliin, minkä se on ymmärtänyt jo merkiksi että haluan haihtua muihin maisemiin. Mentiinkin sitten aidan toiselle puolelle, josta löytyi vähän lauhkeampia pikkukavereita. Irroiteltiin yhden mäyristytön kanssa, ja russeli katsoi kateellisena aidan takana. Eipä silloin arvannut minkä juoksukaverin menetti, kun alkoi riidellä.

Lähdettiin ja olin aika poikki. Mentiin sellaisella lumiselle tasanteelle, johon alkoi kertyä muitakin.Siellä oli yksi aika pelottava mustapukuinen täti joka jutteli muorin kanssa jotain. Olin käynyt siellä pari kertaa aiemminkin, ja muistin et siellä sai runsaasti namuja. Sinne tuli minun lisäkseni ainakin pari puudelia ja joitain muita.  Fiiliksen pilasivat pari isoa korstoa, joita sitten  sai koko aika vahtia, jotta pysyvät pois. En tajua miksi noi isot korstot saavat minut aina hermostumaan?

Koulu alkoi

 

. Ekaks namuja tuli ihan vaan kun katsoin muoriin. Oli kyllä aika vaikea kesikittyä kun samalla piti pitää silmällä niitä korstoja. Sitten  tuli viereen seisoskelemaan se iso musta täti, mut jotenkin vaikka sillä oli kovin mustat vaatteet, ei se minua pelottanut. Namuja vaan tuli aina kun muoria vilkaisin. Sitten vähän käveltiin ympäri kenttää. Siellä oli aika muikeita tuoksuja, ja monta namia meni ohi suun, kun en malttanut olla nuuskimatta. Väsyimpä tuohon touhuun niin että nukuin koko yön tosi hyvin.

Eilen oli aika haasteellinen päivä. Meillä oli tosi paljon ihmisiä, isoja mustia sellaisia. Aluksi pelotti, ja pari yritti minua lähestyä mutta osoitin että en halua kommunikoida. Lopulta kun sain rauhassa haistella ja tutustua huomasin että oli ihan kivaa ja mukavaa porukkaa. Pari kertaa muori pisti minut toiseen huoneeseen rauhoittumaan kun pelko otti vallan.  Ehkä seuraavalla kerralla kun joudun vastaavaan tilanteeseen osaan jo olla jännittämättä.

Toivotan teille kaikille Aurinkoisia kevätpäiviä
Cocu-popsi

Love from Cocuta

 Alo All my friends abroad !

 Sun is shining and  
spirit is high;-) Sun is giving me so much energy, I don´t allways know what to do with it.

During this winter many good things have happened. I have got many new friends, I seen many new places, learn many new tricks. I show them to you sometime. What's best I'm going to start a new hobby Agility, with my babysitter. We have trained a little all ready, but now we are joining the club too. I cannot wait until the snow melts. I also miss swimmings. Maybe mommy takes us to the pool one of this days. I hope so.

Mommy is also taking me to school to learn some behaving, as sometimes when I pass big black dogs I got this feeling that I have to protect my Love ones.I got this thing you see. I was no more than 8 months old, when a big black Snautser attacked my Sis, Keiko, and she almost died. Mommy got the monsters teeth off her, and I got him to chase me.  I jumped on the bench to make the illusion that I was bigger and I tried to look really mean. The bugger didn't dare to touch me. Sis was in a bad shape and sent to the hospital. It took her many months to recover. Mommy has a friend who is nurse and she nursed her. Since that incident, I feel, that I have to protect Keiko, as she is so tiny. I love my Tiny little "vixen" Sis ;-)  She is really cranky sometimes when I try to lick her nose. But she has her moments, and I know that in behind that cranky bitch, is a great soul.

We had an other trip to doctor, just a month a go. We had the operation, which removes obstacles in our ways says Mommy. She has tried to take me to the school couple of times allready, but  my girl thing came, and it was allways postponed.  I don't have anymore that obstacle anymore , besides I can play with my best friend Zippo (I Love him so ) and Captain Ami (another nice guy) whenever I like to.

It is great that summer is coming. I love swimming, boat trips and long walks.

Bless you folks  who saved me.

Love Cocuta

Lunta, lunta, lunta

.

Terve pitkästä aikaa,
Lumileikkien ja palelevien tassujen aikaa ;-)
Aurinko jo kuitenkin pilkistelee jo silloin tällöin, mikä piristää mieltä ja saa hymy n huulille, ja mielen iloiseksi.

Luminen metsä on kaunis ja siellä on paljon kiinnostavia hajuja meile.  Mutta välillä ei poluista ole tietoakaan ja silloin on kiva etsiä sitä kinoksien alta. Minä Keiko Vanhempana usein vienkin porukan kinoksien läpi. Ehkä tuo juniorikin sen jossain vaiheessa oppii. Yleensä pomppii vaan kinoksissa ihan hulluna , ylös , alas.  Mitä isompi kinos sitä innostuneempi se on.

 Sillä alkaa Koulu keväällä. Se kun ei osaa ohittaa sivistyneesti muita. Muori päätti viedä sen kouluun, oppimaan käytöstapoja. Kyllä se kaikkea muuta osaakin. Pyöriä, tanssia, jumppapalloa työntää ja muita turhuuksia. Se kovasti mielistelee muoria, aina välillä, niin että oikein pahaa tekee.  Kyllä minäkin jotain osaan, tanssiminen on ihan kivaa, ja toimii jumppanakin, mutta rajansa kaikella. Periaate on että tassua en anna. Sellaista namia ei olekkaan, jolla sen tekisin.

Sairaalapeti

  Me käytiin tässä talvella lääkärilläkin, ja kun herättiin vierivieressä sängyssä, masuissamme  pari tikkiä. Kun herättiin oltiin aika sekaisin. Minä heräilin jo aikaisemmin mutta juniori nukkui tosi pitkään. Muori sano olla vähän helpompaa, ja että saa olla enemmän rauhassa toisen sukupuolen edustajilta.

Minä ja Mummi jäätelöllä

Minulla on Mummia ikävä. On sairaalassa eikä me saada mennä sinne häntä tervehtimään. Voikun pian tas saisi istua rakkaassa sylissä, rapsuteltavana.