Lunta, lunta, lunta

.

Terve pitkästä aikaa,
Lumileikkien ja palelevien tassujen aikaa ;-)
Aurinko jo kuitenkin pilkistelee jo silloin tällöin, mikä piristää mieltä ja saa hymy n huulille, ja mielen iloiseksi.

Luminen metsä on kaunis ja siellä on paljon kiinnostavia hajuja meile.  Mutta välillä ei poluista ole tietoakaan ja silloin on kiva etsiä sitä kinoksien alta. Minä Keiko Vanhempana usein vienkin porukan kinoksien läpi. Ehkä tuo juniorikin sen jossain vaiheessa oppii. Yleensä pomppii vaan kinoksissa ihan hulluna , ylös , alas.  Mitä isompi kinos sitä innostuneempi se on.

 Sillä alkaa Koulu keväällä. Se kun ei osaa ohittaa sivistyneesti muita. Muori päätti viedä sen kouluun, oppimaan käytöstapoja. Kyllä se kaikkea muuta osaakin. Pyöriä, tanssia, jumppapalloa työntää ja muita turhuuksia. Se kovasti mielistelee muoria, aina välillä, niin että oikein pahaa tekee.  Kyllä minäkin jotain osaan, tanssiminen on ihan kivaa, ja toimii jumppanakin, mutta rajansa kaikella. Periaate on että tassua en anna. Sellaista namia ei olekkaan, jolla sen tekisin.

Sairaalapeti

  Me käytiin tässä talvella lääkärilläkin, ja kun herättiin vierivieressä sängyssä, masuissamme  pari tikkiä. Kun herättiin oltiin aika sekaisin. Minä heräilin jo aikaisemmin mutta juniori nukkui tosi pitkään. Muori sano olla vähän helpompaa, ja että saa olla enemmän rauhassa toisen sukupuolen edustajilta.

Minä ja Mummi jäätelöllä

Minulla on Mummia ikävä. On sairaalassa eikä me saada mennä sinne häntä tervehtimään. Voikun pian tas saisi istua rakkaassa sylissä, rapsuteltavana.