Tapanin taruja

Hyvää Tapania !

Joulukiiret ohi ja nyt relataan !
Oltiin juuri kellimässä lumihangessa, ja on tosi kivaa olla taas lämpimässä loikoilemassa.
Mut yks juttu . Täällä haisi matolääke. vetäydyin sängyn alle pienimpää nurkaan. Enkä tullut pois.
Sitten maksapihvin haju voitti ja sain lääkkeen niskaan ja maksapihvin suuhun. Oli sen arvoinen.



Meidän Joulu alkoi siitä kun eräänä aamuna muori puki meidät kun ihmiset, ja vei johonkin missikilpailuun tai jotain. Olin just syönyt ja päällä oli kiristävä lehmäpuku. Voi että Ahisti ja hävetti. Meidän pissis taas tuntui todella nauttivan tilanteesta. Joutu se vähän aikaa kotona harjoittelemaan tonttulakin pitoa. Jossain syvällä sisimmässään se kuitenkin tajuaa ettei tää ole koirajuttu. Se oli oikea linssilude I say. Meidän espnjalainen kaveri Vanessakin osallistui kilpailuun, ja tapasimme pieniä ihmiskavereitamme. Toivottavasti tämä pukujuttu ei toistu, ainakaan minun kohdallani. Muuten meillä oli tosi kiva ja tunnelmallinen päivä, kun kierreltiin polkua kynttilöiden valossa.


Meidän Kulkurikaveritkin oli siellä

 Joulupolulla, ja aamulenkillä oltiinkin kolan kanssa tekemässä tilaa
standille. Cocun kanssa testailtiinkin sitten nakkirataa vähän etukäteenVoi että nukutti kun päästiin kotiin. 
Maha oli ihana täynnä makkaroista, pullista ja sensellaisista.

Cocu ihailee enkelipolkua

nakkirata

Näin tosi villiä unia päivä tapahtumista.






Aamuna kauniina ja kylmänä kun heräsimme jotain epäilyttävää oli meneillään. Tavaraa sikin sokin ympärillä ja matkalaukku auki keskellä lattiaa. Mitä tapahtuu. Pang , ovi kiinni ja muori meni kapsäkkeineen.  Sitä ei sitten näkynytkään pitkään aikaan. Meillä oli kyllä kivaa seuraa, kun meidän hoitotäti vietti täällä meidän kanssa aikaansa. Sitä ei ole vaan yhtä helppo pyöritellä kun muoria. Kyllä tuollaiset pidemmät ajat erossa on välillä ihan hyviä. Näin oppii arvostamaan sitä mitä meillä on. Mummiakin taas pääsin hoitelemaan pitkästä aikaa. Eilein siellä syömässä, ja arvatkaa tuliko syötyä vähän liikaa paistia ja laatikoita. Aamulla oli hirveä kiire ulos.

 

Uuttavuotta ootellessa

Keiko

 

 

 

 







Pikku-Joulutonttuilua

Aamuja kamut !

Täällä on ollut vähän vilpoisaa viimeaikoina. Minun herkät Romanialaiset tassuni eivät todellakaan tunnu olevan  suunniteltu tällaisia kelejä varten. Päähän sain pipon mutta tossut puuttuu. Käväisin partsilla, eikä enään tunnu niin kylmältä. Jospa taas pääsisi kunnon lenkille haistelemaan maailmaa.

Alan jo tottua tähän pipoon, vaikka edelleen oon olen sitä mieltä ettei tää ole alkuunkaan koirajuttu. Yritin suukottelemalla ja halimalla päästä eroon siitä, mutta tässä sitä seistään pipo päässä. Uskottelen itselleni että tällä on jokin suurempikin tarkoitus. Herkkä vaistoni sanoo että pian tapahtuu jotain kivaa. On kaikenlaista touhua, ihmisiä juoksee täällä, muori laittelee vettä ämpäreihin ja täällä tuoksuu maustekakut. Noita vesiämpäreitä partsilla en ymmärrä, ja nyt ne on jäätynyt ettei oikein voi juodakkaan enään.



alkunoloutta

On hurjan kivaa että on lunta. Ekaks kun sitä tuli ja kun oltiin lenkillä niin  sydänkäpyni Zippo tuli vastaan, ja voi et meillä oli kivaa kinoksissa pomppiessa. Välillä oli tosi nastaa kun hups olikin niin syvässä  että upposi kokonaan. Pompsista suunta ylöspäin ja seuraava kohde. Jessusta meillä oli hauskaa. Tuntui välillä ettei Zippo ihan pysynyt tämmöisen vauhti-mimmin perässä. On tuo Keiko-systeri aika sisupussi. Isoista kinoksista huolimatta se tahtoi toimia liiderinä, ja puski meille tien auki. Ei siitä näkynyt kun hännänpää. Yhdessä vaiheessa taisi vähän väsähtää, kun pääsi muorin syliin .

Kurkkasin ulos ja ei enään tunnukkaan kovin kylmältä. Jokohan kohta pääsis taas kunnon pitkälle lenkille.

Iloista Joulun odotusta Cocu-popsi

 

 

 

 

Long time no seen Friends. Hyvää Huomenta kaikille!

Aamun pimeys ympäröi meidät. Muori rakensi parvekkeelle hopealusikoista lampun joka ihanasti kirkastaa tätä aamua.  Ja sitten meillä on tuo kirkasvalolamppu, joten eiköhän tästä kohta ala heräileen. viimeistään silloin kun ruokakupit kilahtaa.

Paljon on tapahtunut, enkä tajuu kun muori hössöttää ja juoksee ympäriinsä, kaikenlaisten säkkien ja pussien kanssa. Sitten se kaivaa esiin sellaisen hirveätä ääntä pitävän härvelin. Mä en kestä sitä kuunnella, ja painun omaan kolooni.

 Höppänä buduaarissa 

Niin meillä on täällä kotona molemmilla omat huoneet. Minä vanhempana valitisin itselleni omaksi buduaarikseni sängynalusen makkarissa. Toi pissis just ja just sinne mahtuu, ja joskus joudun   rähisemään, kun haluaa reviriille. Se paikka on ehdottomasti "KIELLETTY" muilta. Mulla on siellä ihan omat salaiset jutut. Cocutalla on olkkarin pikkupöydän alla sellainen etninen buduaari, kun sehän on sieltä Romaniasta kotoisin, niin tulee kotoisa olo.
.

Arvaa kumpi on kumpi (kuvassa).

Meille on ilmaantunut poydälle joku vilkkuva härveli ja se välillä aina pyörii. Aluksi se oli vähän outo mutta nyt ollaan jo totuttu siihen. Ihan kun se seurais meitä, mutta eipä meissä päivällä ole seuraamista, kun  kerätään energiaa iltaa varten, jotta jaksetaan touhuta. Kerran tai kaks on pissis pistänyt shown sille, ja jynkyttänyt meidän Barbaraa.


Olen saanut viimeaikoina viettää jonkin verran luxus-aikaa ihan kaksin muorin kanssa. Tulee ihan mieleen vanhat hyvät ajat, kun oli ainoa huollettava ja huomion keskipiste. Silloin kun kaksin juostiin ponnari ja häntä hulmuten yli ryteikköjen ja kallioiden ja haisteltiin merituulta.  Mut on se toisaalta ihan kiva että on joku jota voipi vähän pomottaa. Eilen meillä oli tosi kiva kun vain minä ja muori, mentiin kaksistaan Kampelaan. Coculle jäi luu tassuun( ei niin paha juttu koiralle). Kampelan täti oli tosi anteliaalla tuulella ja sain kokonaisen lautasellisen tosi maukasta lohta, ja vielä lisäksi pari nakkiakin. Sitten paikalle ilmestyi iso kööri touhuavia ihmisolioita, ja lajitovereita. Isossa laumassa lähdettiin lenkille, ja Amikin yritti taas iskeä minua, mutta pitäis sen jo tietää etten ole kiinnostunut siitä. Mut sellaisia noi urokset taitaa olla.

Ami ja sen paatti 

Ami on yks komea merikapteeni, ja se asustaa Kampelassa
. Meillä oli pari äreää vanhaa papparaista mukana, ja toinen sellainen punainen, aika komea tapaus, oli tosi äänekäs. Taisi olla vähän vanhuudenhöperö. Mut vanhuksia on ymmärretävä, sekä ihmis että koira, sen  olen oppinut. Sen verran ymmärsin ihmisten puheesta että nyt on jotain tosi jännää tapahtumassa tällä polulla, ja aistin kaikkien innostuksen.

Uskon että tänäänkin tapahtuu jotain tosi hauskaa
Hölökykölökyn ja Hauskaa sunnuntaipäivää Teille
Keiko Kanaalin kuningatar

Katse ulos Ikkunasta. Kynttilät hohtavat  sumuisessa aamussa. Tämä on sitä pimeintä aikaa. Ammulenkki pimeässä, päivälenkki hämärässä ja iltalenkki pimeässä.  Aamut kirkastetaan kirkasvalolampulla  taustamusiikkina pehmeä Jazz. Muori espressoa tuossa kittaa. Siisi rauhallinen on Sunnuntai aamumme.
Pimeänä aikana on tekemistä tällaisella Casa Canalen kunigattarellakin pitää itsensä kunnossa. Jos hirveästi rassaa niin on helppo provosoida tuota pissistä vä hän riitelemään. Se lähtee heti mukaan..

Eilen meillä oli tosi kivaa. Mentiin autolla ihan uuteen paikkaan. Siellä oli 2 karvaista meikäläistä, Rosita ja Ransu, Spanish you know. Niiden kanssa kierreltiin ja haisteltiin uusia mielenkiintoisia hajuja. Saatiin taas pitkästä aikaa olla metsässä. Luonnon värit on niin ihania ja rauhoittavia. Metsässä herää meikäläisenkin aistit eloon. Muori sopi että  mennään toisenkin kerran. Oltiin aika kuraisia kun tultiin kotiin.

Vaikka onkin tää pimeä aika on mulla jokin ihmeellinen energiapuumi. Jotenkin olen ollut viime päivät hirveä positiivisella mielellä, ja hyvin sosiaalinen ja aktiivinen. Otan kantaa asioihin. Ei enään huvita mököttää sängyn alla. Se viimetalvinen tapaus jossa se Snagu repi minut, jotenkin masensi minut, ja olen siitä asti ollut vähän allapäin. Pissikselle jäi päälle jokin suojeluvaihde. Kun se näkee jonkun ison musta korston, nostaa se karvat ja alkaa hirveän rähinen. Oon yrittänyt sitä rauhoitella, ja vakuuttaa että menneet voi unohtaa.

Cocuta kävi viime viikolla verikokeessa. Että sen pitikin tunkea se makkarapala suuhunsa tällaisena aikana, ja huolestuttaa tuo muori. Ihan se on yhtä energinen kun aina, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä

Hyvää Sunnuntaipäivää kaikille
Kanaalin Kuningatar Keiko

pähkinöitä ,banaania ja makkaraa

Alo

Kohta taas pistetään kaikki valovempaimet ja heijastimet päälle kun mennään ulos. Kurja kävellä tuolla pimeässä, kun on varottava ja ärähdettävä kaikille, vaikka ihan vaan noin varmuuden vuoksi,
selustansa turvaten.

Tässä aamuna eräänä, muori lähti ja jätti meille purtavaa. Minulla oli hirveä nälkä,  kun ei aamupalaakaan antanut ennen lähtöään. Unohtikohan se, aattelin.  No eipä hätä haistoin että pöydällä oli jotain. Mulla on sellainen salainen metodi käydä silloitällöin tutkimassa pydän päällinen. Ihan varmuuden vuoksi. Muori laittaa aina lähtiessään tuolit pöydän alle, koska se tietää että olen aika ketterä pomppija. Se ei kuitenkaan tainnut tietää että osaan kiivetä pöydälle, ihan kun kissa huomaamatta. Hivutin itseni tuolin ja pöydän väliin, josta ryömien kun kissa sujahdin pöydälle, ja namm. siellä oli kupillinen pähkinöitä ja kuivattua banaania. nammm... Siinä oli sitten jotain karvastakin jotka jätin kuppiin. Avain kääntyi ovessa... äkkiä alas.  Kiva , kiva , en minä mitään olen vaan..............Ihan viattomana olin. Ei se ois muuten mitään huomannut jollei pähkinät ja banaanit ois hävinneet. Pitää seuraavan kerran jättää hämäykseksi muutama pohjalle. Noita pähkinöitä en suosittele koirille, en ainakaa parapähkinöitä näin pikkuisille. Ovat vähän huonostisulavaa tavaraa.

Me ei olla pitkään aikaan kävelty kanavalla, vaan rantabulevardilla, kun siellä on ollut niitä lihapaloja. Tänä-aamuna löysin aika makosan makkarapalan tien varrelta, mut oon sen verran fiksu etten sitä syönyt vaan annoi sen kiltisti muorille. Tiedä mitä vatsaväänteitä siitä ois saanut, ja oli parempi poimia se pois jottei joudu jonkun ahmatin suihin. Vähän muori taisi perlästyä.

Toi systeri on ihan kummaliseksi muuttunut. se antaa minun jopa nukkua pää sen masulla nykyisin. Oi että on ihanaa  pitää pääkkyä sen lämpimällä masulla.  Aiemmin se on vaan örissyt ja aina kun olen yrittänyt nukkua vieressä,  ja kun olen yrittänyt kaveerata niin näytteli vaan hampaita. Mulla on ollut niin rankka lapsuus että tarviin läheisyyttä. Vaikka se on olevinaan tollanen  kovanaama on se pohjimmiltaan tosi pehmo ja rakastaa rapsutusta, ja oikeesti tykkää kun nuolen sen korvia. Se on sen luonto aina irvistellä kaikille.

Heijastimet niskaan ja menoks
Heissulivei Coculta

Varokaa Ääliöitä

Aikainen lintu Madon nappaa !

Vikkonlopun alku , jippii. Päästää taas pitkille kävelyretkille. Toivottavasti nuuhkimaan  ja peuhaamaan metsään ja huom. valoisaan aikaan.

Tällä viikolla olen oppinut paljon:
1. Varo outoja namupaloja lenkillä.
Ei olla paljon kanavan ympärisössä juoskenneltu, kun joku Meikäläisten vihaaja tai mikä lie oli tiputellut lihapaloja, siis tosi isoja, huhun mukaan 1,5 kg.  Yksi ahmatti oli tietyst sen vetänyt napaansa. Se on tästä naapurustosta sellainen iso musta korsto. Oli se kuienkin siitä varmaankin selvinnyt, vatsahuuhtelun ja hiilitablettien avulla. Varokaa toverit tollaisia, älkääkä kaikkea vastaantulevaa suhunne työntäkö. Minä joskus kakarana tungin suuhun kaiken mitä eteen tuli. Kerran muori kiikutti minut tohtorille kun oksensin ison puupalan. Höh, miksköhän olin sen ees syönyt?  Pistäkää kamut ne liiderinne pitämään pussit mukana, ja keräämään mitä jälkeenne jää jottei noi ilkiöt provosoituisi ja jottei kukaan tovereista turhaan joutuis kärsimään tai menttäis henkeään. Ollaan siivosti toisinsanoen.

2. Jos sut jätetään yksin narun päähän, pidä hirveää möykkää.
Joku  meikäläinen oli kidnapattu länsi-Helsingissä kaupan edestä, ja sitten se oli Kulosaaren kautta jotenkin kulkeutunut meidän nurkille.  Älkää kamut päästäkö noita vieraita ihmisiä lähellenne, ja  jos liiderinne jokatapauksessa jättää teidät johonkin naruun, niin metelöikää niin vaan kunnolla öriskää, haukkukaa, ulvokaa, jotta se hakee teiät pois ja tajuu ettei tommosta saa tehdä. Se oli sitten naamakirjan avulla löytänyt takaisin kotiin. Kaikkia hulluja taas liikkeellä. Voe Voe .........

Aamun valkenemista ootellessa vielä loikollaan, minä buduaarissa ja systeri  valtaamassaan talon ainoassa nojatuolissa tuhisee . Muori laittelee tossa ruokaa jotta keretään päivällä kaikkea kivaa puuhaamaan.. Mennään varmaankin katsomaan mummelia tänään. Systeri mummin sylissä aina nököttää ja mummi sitä rapsuttaa. Kyllä mäkin yritän mutta oon vähän liian iso niin pienen mummin syliin. Olen tosta asiasta vähän kade.

Moiskista

Cocuta 

Video alareunassa

Heissan kaikki,

Meidän Cocusta on tullut julkkis. Nyt se on tuossa vieressä niin polleana kun on päässyt

Youtube videolle. Tuommoselle pissikselle mannaa. Video löytyy blogin alareunasta, ja musiikki oli aiva ihanaa.  Videolla paljon paljon Cocutan kohtalotovereita. Ihana nähdä että kasijalkaisista löytyy niin paljon hyviä ihmisiä.

Minäkin tuolle liiderille ja kaikille jotka koiria hankkivat suosittelen pelastamaan jonkun huono-osaisen. Voitaisiin me tänne ottaa lisää kavereita, kunhan vaan minun asemani säilyy normaalina, ja
saan toimia vs.liiderinä (heh, tai siis no !).  Täällä sitä päivät lötkötellään ja loput onkin sitten meidän ikkari salaisuus. Liideri on uhannut asentaa webbikamera jotta voi vahtia, niinkuin BB:ssä.
Sit olisi keksittävä jotain jäynää. Pissis jotain kliffaa keksii, ihan varmasti.

Mutta tässä kirjoittelen jotta katsoisitte tuon videon. Onnea noille kaikille Hannuhanhille, Ja kiitos kaikille hyville kaksijalkaisille.

Terkuin K&C

Pimeää, Pimeää

Aamulenkillä on pimeää, mutta muistakaa te olla valoisia niinkuin mekin.

On vaarallista kulkea ilman heijastimia.

Me syöksytään pimeään metsään lamppuinemme ja valoinemme. Liiderin

otsalamppu näyttää tien.  Ketut ja hirvet vilistää karkuun kun tullaan.

Tervetuloa takaisin lomalta  meidän ihana päivähoitajamme Saara.

On kivaa päästä ulos valoisaankin aikaan.

Kaunotar ja Kulkuri

Heippa, me ollaan Keiko (lady  oikealla) 7 v  ja Cocuta 1 v tanakampi tytteli vasemmalla. Tässä kuvassa istumme mielikalliollamme.

 Joka viikonloppu mennään kallioille ihailemaan maisemia ja haistelemaan merituulta. Innolla odotamme viikonloppuja, koska liideri vie meidät pitkille lenkeille. kuljetaan metsissä ja rannoilla, haistellaan, kaivellaan kolutaan. Ihanaa olla aistit viritettyinä.

Lenkkipolun varrella on myös koirahaka. Jos siellä on sopivia kivoja kamuja niin piipahdetaan sielläkin. Minä, Keiko en paljoa välitä enään noista leikkipuistoista, mutta tuo kakara saa siellä purettua energiaa. Tosta koirahaasta on se hyöty ettei toi pikku-pissis  jaksa enään härnätä mua riehumisen jälkeen. Eilen siellä, meinas yksi 80 kiloinen ns "pentu" erehtyä luulemaa että olen siitä kiinostunut siitä, mutta sanoin suorat sanat, ja rassu kellistyi eteeni. Pieni koira , suuret sanat voisi sanoa.
Viimetalvena oli käydä hassusti sielä, kun yksi iso musta äijä taisi luulla mua ketuksi, saalisti mut. Lääkärit saivat kuitenkin onneksi parsittua mut kokoon, ja olen taas entistä ehompi. Mut se siitä. 
Tänään sitten liideri retuutti meidät sateeseen, ja eikä se pettymykseksemme vienytkään meitä metsään vaan ajotien reunaan. Pissis oli fiilareissa, ja alkoi jahdata ohi hurahtavia autoja . Sen takia me sinne mentiin, jotta se oppii,ettei se  tartte ihan kaikkea vastaantulevaa alkaa jahtamaan. Noi koulutusreissut on hyviä, koska aina ku pissis jotain oppii, niin minäkin saan namipopsin l. jotain hyvää liiderin taskusta. Mielisanani on "NAMIPOPSI" (hännänheilutus)