Joulukiiret ohi ja nyt relataan !
Oltiin juuri kellimässä lumihangessa, ja on tosi kivaa olla taas lämpimässä loikoilemassa.
Mut yks juttu . Täällä haisi matolääke. vetäydyin sängyn alle pienimpää nurkaan. Enkä tullut pois.
Sitten maksapihvin haju voitti ja sain lääkkeen niskaan ja maksapihvin suuhun. Oli sen arvoinen.
Meidän Joulu alkoi siitä kun eräänä aamuna muori puki meidät kun ihmiset, ja vei johonkin missikilpailuun tai jotain. Olin just syönyt ja päällä oli kiristävä lehmäpuku. Voi että Ahisti ja hävetti. Meidän pissis taas tuntui todella nauttivan tilanteesta. Joutu se vähän aikaa kotona harjoittelemaan tonttulakin pitoa. Jossain syvällä sisimmässään se kuitenkin tajuaa ettei tää ole koirajuttu. Se oli oikea linssilude I say. Meidän espnjalainen kaveri Vanessakin osallistui kilpailuun, ja tapasimme pieniä ihmiskavereitamme. Toivottavasti tämä pukujuttu ei toistu, ainakaan minun kohdallani. Muuten meillä oli tosi kiva ja tunnelmallinen päivä, kun kierreltiin polkua kynttilöiden valossa.
Joulupolulla, ja aamulenkillä oltiinkin kolan kanssa tekemässä tilaa
standille. Cocun kanssa testailtiinkin sitten nakkirataa vähän etukäteenVoi että nukutti kun päästiin kotiin.
Maha oli ihana täynnä makkaroista, pullista ja sensellaisista.
| Cocu ihailee enkelipolkua |
| nakkirata |
Aamuna kauniina ja kylmänä kun heräsimme jotain epäilyttävää oli meneillään. Tavaraa sikin sokin ympärillä ja matkalaukku auki keskellä lattiaa. Mitä tapahtuu. Pang , ovi kiinni ja muori meni kapsäkkeineen. Sitä ei sitten näkynytkään pitkään aikaan. Meillä oli kyllä kivaa seuraa, kun meidän hoitotäti vietti täällä meidän kanssa aikaansa. Sitä ei ole vaan yhtä helppo pyöritellä kun muoria. Kyllä tuollaiset pidemmät ajat erossa on välillä ihan hyviä. Näin oppii arvostamaan sitä mitä meillä on. Mummiakin taas pääsin hoitelemaan pitkästä aikaa. Eilein siellä syömässä, ja arvatkaa tuliko syötyä vähän liikaa paistia ja laatikoita. Aamulla oli hirveä kiire ulos.
Uuttavuotta ootellessa
Keiko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti