Tapanin taruja

Hyvää Tapania !

Joulukiiret ohi ja nyt relataan !
Oltiin juuri kellimässä lumihangessa, ja on tosi kivaa olla taas lämpimässä loikoilemassa.
Mut yks juttu . Täällä haisi matolääke. vetäydyin sängyn alle pienimpää nurkaan. Enkä tullut pois.
Sitten maksapihvin haju voitti ja sain lääkkeen niskaan ja maksapihvin suuhun. Oli sen arvoinen.



Meidän Joulu alkoi siitä kun eräänä aamuna muori puki meidät kun ihmiset, ja vei johonkin missikilpailuun tai jotain. Olin just syönyt ja päällä oli kiristävä lehmäpuku. Voi että Ahisti ja hävetti. Meidän pissis taas tuntui todella nauttivan tilanteesta. Joutu se vähän aikaa kotona harjoittelemaan tonttulakin pitoa. Jossain syvällä sisimmässään se kuitenkin tajuaa ettei tää ole koirajuttu. Se oli oikea linssilude I say. Meidän espnjalainen kaveri Vanessakin osallistui kilpailuun, ja tapasimme pieniä ihmiskavereitamme. Toivottavasti tämä pukujuttu ei toistu, ainakaan minun kohdallani. Muuten meillä oli tosi kiva ja tunnelmallinen päivä, kun kierreltiin polkua kynttilöiden valossa.


Meidän Kulkurikaveritkin oli siellä

 Joulupolulla, ja aamulenkillä oltiinkin kolan kanssa tekemässä tilaa
standille. Cocun kanssa testailtiinkin sitten nakkirataa vähän etukäteenVoi että nukutti kun päästiin kotiin. 
Maha oli ihana täynnä makkaroista, pullista ja sensellaisista.

Cocu ihailee enkelipolkua

nakkirata

Näin tosi villiä unia päivä tapahtumista.






Aamuna kauniina ja kylmänä kun heräsimme jotain epäilyttävää oli meneillään. Tavaraa sikin sokin ympärillä ja matkalaukku auki keskellä lattiaa. Mitä tapahtuu. Pang , ovi kiinni ja muori meni kapsäkkeineen.  Sitä ei sitten näkynytkään pitkään aikaan. Meillä oli kyllä kivaa seuraa, kun meidän hoitotäti vietti täällä meidän kanssa aikaansa. Sitä ei ole vaan yhtä helppo pyöritellä kun muoria. Kyllä tuollaiset pidemmät ajat erossa on välillä ihan hyviä. Näin oppii arvostamaan sitä mitä meillä on. Mummiakin taas pääsin hoitelemaan pitkästä aikaa. Eilein siellä syömässä, ja arvatkaa tuliko syötyä vähän liikaa paistia ja laatikoita. Aamulla oli hirveä kiire ulos.

 

Uuttavuotta ootellessa

Keiko

 

 

 

 







Pikku-Joulutonttuilua

Aamuja kamut !

Täällä on ollut vähän vilpoisaa viimeaikoina. Minun herkät Romanialaiset tassuni eivät todellakaan tunnu olevan  suunniteltu tällaisia kelejä varten. Päähän sain pipon mutta tossut puuttuu. Käväisin partsilla, eikä enään tunnu niin kylmältä. Jospa taas pääsisi kunnon lenkille haistelemaan maailmaa.

Alan jo tottua tähän pipoon, vaikka edelleen oon olen sitä mieltä ettei tää ole alkuunkaan koirajuttu. Yritin suukottelemalla ja halimalla päästä eroon siitä, mutta tässä sitä seistään pipo päässä. Uskottelen itselleni että tällä on jokin suurempikin tarkoitus. Herkkä vaistoni sanoo että pian tapahtuu jotain kivaa. On kaikenlaista touhua, ihmisiä juoksee täällä, muori laittelee vettä ämpäreihin ja täällä tuoksuu maustekakut. Noita vesiämpäreitä partsilla en ymmärrä, ja nyt ne on jäätynyt ettei oikein voi juodakkaan enään.



alkunoloutta

On hurjan kivaa että on lunta. Ekaks kun sitä tuli ja kun oltiin lenkillä niin  sydänkäpyni Zippo tuli vastaan, ja voi et meillä oli kivaa kinoksissa pomppiessa. Välillä oli tosi nastaa kun hups olikin niin syvässä  että upposi kokonaan. Pompsista suunta ylöspäin ja seuraava kohde. Jessusta meillä oli hauskaa. Tuntui välillä ettei Zippo ihan pysynyt tämmöisen vauhti-mimmin perässä. On tuo Keiko-systeri aika sisupussi. Isoista kinoksista huolimatta se tahtoi toimia liiderinä, ja puski meille tien auki. Ei siitä näkynyt kun hännänpää. Yhdessä vaiheessa taisi vähän väsähtää, kun pääsi muorin syliin .

Kurkkasin ulos ja ei enään tunnukkaan kovin kylmältä. Jokohan kohta pääsis taas kunnon pitkälle lenkille.

Iloista Joulun odotusta Cocu-popsi