Pari tosi väsähtänyttä metsänelävää täällä moi.

 Meillä oli niin nasta päivä tänään että ajateltiin jakaa se teidän kanssanne. Taas pitkästä aikaa päästiin metsään, Keli vähän pakastui, ja pystyy kulkemaan kuivin varpain. Eikä me hirveästi pidetä jokapäiväisestä suihkussa käynnistkään. Se meidän kamu poikaronttilabbis on ihan outo tyyppi, kun vaan näkeekin ojan niin saadaan porukalla muorin kanssa vetää jarrut, jottei vie meitä kaikkia mukanaan. Olis se aikaa karmeeta uida jossain kuraojassa. HYH.  Oudot fixaatiot toisilla. 

No mut siihen meidän retkeen. Muori pakkas meidät beetlen takapenkille, ja vei meidät jonnekki middle of nowhere.  Maa oli jäässä, jyrkät rinteet ympäröi meidät houkuttelevasti, mut ei me tällä kertaa lähdetty seikkailemaan. Yleensä jos lähdetään, niin muori eksyyy ja sitten Keiko taas saa toimia meidän sherpana, ja tuoda takaisin  autolle.

No me lähdettiin kävelemään tietä pitkin. Voi tsiisus mitä hajuja, ei tiennyt että mihin suuntaan olisi niitä seurannut. Välillä kuuluikin ihan kummallisia ääniä, joita pysähdyttiin kuuntelemaan."juttukavereista" ei todellakaan ollut siellä maisemissa pulaa. Aika pitkään käveltiin, ja muori sanoi että nyt seurataan noita punaisia merkkejä. Pimeä tulee niin äkkiä ja ei ois kiva eksyä tänne korpeen. Minä Cocu vanha agility-mestari, olin ihan sekaisin kaikista mahdollisista kiipeilypaikoista, mitä se maisema olisi tarjoillut, Me kuljettiin pitkä matka läpi suo-ja metsämaisemien. Ollaan aina tykätty keikkua  pitkospuilla.  Onneksi ei ikinä ole tullut karhua vastaan. Vällillä alkoi eksoottiset hajut kyllä vetää puoleensa, mut noilla puilla pitää olla skarppina sanoo muori. muuten voi kastua vaikka.  Me kuljettin monet pitkospuut. Ihailtiin kallioilla upeita maisemia. Oltiin järvelle menossa mutta alkoi hissukseen usko loppua, kun ei sinne päästy, Ollaankohan menossa edes oikeaan suuntaan?

Hei, tultiin kyltille. Oikea suunta on. Pakkohan sinne on mennä kun ollaan jo näin lähellä. Joo, joo.
Se taisi olla kyltissä kilometrit metsälinnuille. Taas poljettiin pitkospuiden yli, mäkiä ylös alas, Keiko-mummu aina välillä kerjäs muorilta välipalaa jotta jaksoi talsia. Se on niin tosi hyvä ja sisukas kerjääjä, eikä anna periks, ennenkn muori kaivaa herkut taskusta. Vihdoin viimein tullaan kyltille jonka "pitäisi" osoittaa järvelle. Mutta, mutta joku huumorimies oli kaatanut kyltit ja polku jakautuui kahtia. Hmm minnes mennään. Oikealla oli kauempana aukion näköistä, kokeillaan onko järvi siellä. Siellähä ne punaiset merkit taas löytyi polun reunasta kaadettuna.

 Mut jees, vihdoin järvellä. Pinta oli jäässä, ja pikkasen rannalla uskaltauduttiin kokeilemaan, Päästiin päämäräämme . Hyvä meidän Trio.
Mietittiin että kesällä tämä on varmaan kiva paikka tulla uimaan. Toki vähän kaukana. Istuttiin vähän aikaa rannalla ja otettiin evästä.

Paluumatka olikin sittten parasta. Koska päämäärä saavutettu ei enään minnekkään kiirettä. Könötettiin kantojen päällä, leikittiin puomia puunrungoilla, kiipeiltiin korkeiden kivien päällä.

Olipa ihana mutta rankka päivä.  Ollaan ihan poikki mut tosi onnellisia. Muori pliis. Lisää tällaisia päivä  t. Typyt

Nyt närästää nää Joulutouhut, oikeesti (ruokakin). Taas tuputetaan päälle kakikenkarvaista myssyä, takkia jne. Onneksi tää on kohta ohi, niinkun on tämä vuosikin. Ääk ne raketit, mut kai niistä jotenkin selvitään taas.

Paljon on meidän elämämme muuttunut.  Muori pyörii nykyisin kokoajan täällä, eikä enään jätä
meitä päiväksi yksin kun joskus tosi harvoin. Käydään usein ulkona, autoajelulla ja tehdään kakenlaista kivaa. Meillä on täällä uudessa kodissa paljon uusia ystäviäkin, ja ihan ikioma riehuntapaikka jossa saa villinä ja vapaana rullata erilaisten mökkien ympäri. Siinä talossa asuu ihmis-ja koiramummelit. Se on meille typyille paratiisipaikka. Koiramummeli on tosi vanha ja vaikka se ei enään paljoa jaksa niin kun me tullaa innustuu sekin leikkimään joskus.


Entisiä Aurinkolahden kavereita on välillä ikävä, ja kuulen joskus muorin koneelta niiden ääniä,jolloin tulee vähän ikävä. Muistoissa on Zippo , Touho ja muut vanhat kaverit. Täällä me käydään joskus ulkoilemassa yhden ison poikaronttilabbiksen kanssa. Hitsit sitä on kiva härnätä. Juostaan talojen ympäri , eikä se aina oikein pysy meikäläisen perässä.  Silloin meillä vastaa kivaa olikin kun oli lunta. Se on kyllä vähän iso rontti painileikkeihin, mut onneks uskoo minua kun rauhoittelen silloin, kun menee liian rajuksi

Tästä linkistä näet meidän talvileikkejä

Systeri tossa lähettelee terkkkuja. Sekin on jo vähän mummeli, ja välilä tosi yrmy. LOL varsinkin silloin kun se sai ton tonttulakin. Se on ollut ihan terveenä, mut äkämystyy helposti. Se on varmaan toi ikä. Yritän pitää matalaa profiilia ja pysytellä loitommalla. Onneksi silläkin on omat iloiset hetkensä.

Ehkäpä tässä kerkeän jatkossa taas kuulumisia paremmin teille jakamaan. Hyvää Tapania

T. Cocu-popsi ja sen yrmy Sisko

Huomio Sotatila, kaikki valmiustilassa

Kirjoitellaan täällä, aamulenkkiä odotellessa. Yksi yritys tehty, Sotatila jatkuu, takaisin kotiin Mars, Mars Prestissimo !!!!

 Olisi kiva päästä tekemään vessahommat, mut korvat ei kertakaikkisesti kestä. Olen pohtinut mielessäni, että koska tuo ihmis-eläin keksii kaikkia juttuja niin jos on pakko tollaisia sädetikkuja taivalle paukutella, niin voisko niihin joku Pelle Peloton keksiä äänevaimentimen, ja siten huomioida meidät muut kanssa-oliot.

 Eilisestä iltapäivästä alkaen olen viettänyt aikaani, luolassani, extra pimennyksellä. Me ollaan kahden kerroksen väkeä. Minun luksuskämppäni on kokonainen Sängynalunen, ja muori ja Cocu-sis jakaa yläkerran. Joskus Cocu yrittää sinne livahtaa urkkimaan kun käännän selkäni. Kun olen erikoisen positiivisilla fiiliksillä, voi se päästä hetkeksi loikomaan viereeni pedille. Ymmärrän kyllä kateuden upeaa luxuskämppääni kohtaan.


Minulla on uusi kiva kyläpaikka, jossa saan toteuttaa kutsumustani. Olen löytänyt kaksi uutta vanhaa ihmistä, joihin voin kohdistaa hoitoviettini. Heidän kotonaan on kaikki tosi suurta, kaunista, kultaista. Olisivatkohan jotain kuninkaallisia? Vallan ihana paikka suuren lasipäydän alla, matossa juuri minua varten tehty rinkula.Tosi mahtava mesta. Voisikohan noita ideoita toteuttaa minun kämpässäni? Saan siellä tosi paljon rapsutuksia, ja toinen hyväpuoli on ettei Cocu tule mukaan. Kun pääsee tähän ikään kaipaa joskus vähän omaa rauhaakin.

Taidan mennä nyt nykäisemään tuota muoria, jos yritettäisiin uudelleen aamulenkkiä. Alkaa olla jo aika epämukava olo.

Minä Keiko toivotan laumani kanssa kaikille meidän kavereille ja tovereille
Parahinta vuotta 2015, ja voimaa pysyä Uudenvuodenlupauksissanne.

Keikon syysriemut

Moikka kamut,

Pitää munkin lisätä video koska en halua olla yhtään huonompi kun tuo systeri.
Oli tosi ihana myrskyilma eilen. Pääsin taas mielipuuhaani. Lehtien kiinniotto on tosi nastaa. Teki tosi hyvää vanhoille luille.

Toivotan teille kaikilla oiken mukavaa syksyn jatkoa. Vaikka on synkkä ja pimeä kausi, voi siitäkin löytää positiivisia puolia.

Moi, moi,  Keiko

Fun in Agility

 

Hi,

Cocuta here.

I like to show you a Video.

I am in Agility training field with my pals.

That is possibly the best place I know.

Winter is coming, and we are starting to train indoors.

Few weeks ago I had an interesting day.

We were training dancing. That was fun too.

It is nice to have hobbies and do different things.

Moikka, must go have breakfast 

To my soulmates in Romania from Cocuta

I look over horizon to the sky of red
I see the land so far,
though allways part of my destiny.

Sweet wind blows to my nose,
soft breeze from afar, with the scent of hope.
But aside is the pain and sorrow,
in my back is the ache of  hate and terror.

Why had to evil race his head
Why wickedness seized those unawared.

Against the rising sun of red,
two white doves response to my quest.
My friend, find them flying Romania above
bringing my message of hope and love.

Dear great souls in the land of lost
you must know that you are not alone.
I was blessed, and I was saved,
for return I give thou my support and pray.

In my heart and soul I take to believe,
as the doves fly over
comes the end of grieve
The peace will reach, the land of lost
the wisdom will rise ,
but what a weighty cost.

With Love
Yours
Cocuta

Kesäpäiviä ja kakaroita

v

Hei Ystäväni !
Tovi on vierähtänyt viimekerrasta. Olen omassa luolassani mietiskellyt elämän tarkoitusta, ja pohtinut miten suhtautua kakaroihin joita on viimeaikona pyörinyt meillä ihan jo liiankin kanssa.

Oma luolani sijaitsee sängyn alla ja on tällaiselle pikkukoiralle aika tilavakin. Lisäksi siinä on se hyvä puoli että meidän murkku ei sinne mahdu, paitsi jos oikein puristaa itsensä  matalaksi. Lisäksi se ei uskalla aina edes tulla lähelle kun väijyskelen, sitten kun lähestyy niin hyökkään ja pidän sellaisen ölömölön että  juoksee kauhuissaan karkuun. Toinen huvitukseni on, että kun saadaan luut niin jätän omani houkutuslinnuksi keskelle lattiaa.  Poistun taka-alalle  olen niinkuin ei olis mitään, mutta tietenkin kyttään. Sit kun tyhmeliini yrittää ottaa luun, niin hyökkään.  Siis ymmärtäkää ystävät että toi on vaan leikkiä, mutta sillä saan pidettyä auktoriteettini korkealla, ja tunnen olevani kunnioitettu pienestä koostani huolimatta. 

Kuten mainitsin on varmaan ollut jonkunlainen vauva-buumi, kun on ruvennut pentuja pörräämään. Meillä on käynyt isompaa ja pienempää. Joskus aika rasittaviakin, mutta olen saanut kohtuu-hyvin pidettyä välimatkaa niihin. Tämä arvokas olemukseni ilmeisesti tehoaa, jos ei niin viimeistäänkin rääkäisyni. Osaan nimittäin olla aika vakuuttava.

Taas oli se aika vuodesta jolloin muori oli aina kotona ja oltiin kokoaika jossain menossa, mutta onneksi se loppui, ja taas saan relata.  Joskus koen että ne meidän karmean pitkät monta tuntia kestävät lenkit on vähän liikaa. Jos olisi vähän pidemmät jalat voisi olla helpompaa tarpoa pitkin metsiä.  Aiemmin en ole välittänyt kahlailla vedessäkään, mutta  jotenkin tänäkesänä olen lähesynyt merta, ja todennut että kuumilla ilmoilla onkin aika nastaa kahlailla. Meidän teini-tyttö ja sen kaverit, varsinkin yksi pikku-tytteli (noin kuvainnolisesti) On ihan kaheleita, ja riehuvat ja juoksevat pitkin metsiä ja rantoja. Ja yök, tytteli tykkää  repiä merilevää rannoilta. Kyllä minäkin porkkanaa ja kurkkua syön mut merilevää ???

Meidän teini-murkku on aika holtiton välillä ja se on viimeaikoina ollut aikamoisessa koulutuksessa, mikä on ihan kiva kun minä saan aina siinä siivellä namipaloja. Joskus on ihan hirveätä kun vastaan tulee joku toveri,jolla ei kemiat Cocun kanssa mätsää. Siitä nousee karmea ölömölö. Coculla ei ole minkäänlaista arvokkuutta eikä itsehillintää noissa tilanteissa ja se siis hajoaa ihan totaalisesti. Parempaan suuntaan ollaan kyllä menossa. Olen  myös havainnut että jos joku tulee vastaan, ja minä haukahdan, ihan vain pikkuisen,  naps... Arvatkaa kuka sekoaa.  Kiusa se on pinikin kiusa eiks ? Joskus teen tota huvitaakseni itseäni

Oltiin aika pitkällä aamulenkillä. Meidän onneksi muori herää aikaisin ettei päivän kuumimpina hetkinä tarvitse mennä ulos. Silloin pidetään siestaa.

Vetäydyn tästä luolaani ja toivotan teille vielä monia aurinkoisia kesäpäiviä.

Kunnioittaen
Teidän Keiko  from Casa Canale