Nyt närästää nää Joulutouhut, oikeesti (ruokakin). Taas tuputetaan päälle kakikenkarvaista myssyä, takkia jne. Onneksi tää on kohta ohi, niinkun on tämä vuosikin. Ääk ne raketit, mut kai niistä jotenkin selvitään taas.

Paljon on meidän elämämme muuttunut.  Muori pyörii nykyisin kokoajan täällä, eikä enään jätä
meitä päiväksi yksin kun joskus tosi harvoin. Käydään usein ulkona, autoajelulla ja tehdään kakenlaista kivaa. Meillä on täällä uudessa kodissa paljon uusia ystäviäkin, ja ihan ikioma riehuntapaikka jossa saa villinä ja vapaana rullata erilaisten mökkien ympäri. Siinä talossa asuu ihmis-ja koiramummelit. Se on meille typyille paratiisipaikka. Koiramummeli on tosi vanha ja vaikka se ei enään paljoa jaksa niin kun me tullaa innustuu sekin leikkimään joskus.


Entisiä Aurinkolahden kavereita on välillä ikävä, ja kuulen joskus muorin koneelta niiden ääniä,jolloin tulee vähän ikävä. Muistoissa on Zippo , Touho ja muut vanhat kaverit. Täällä me käydään joskus ulkoilemassa yhden ison poikaronttilabbiksen kanssa. Hitsit sitä on kiva härnätä. Juostaan talojen ympäri , eikä se aina oikein pysy meikäläisen perässä.  Silloin meillä vastaa kivaa olikin kun oli lunta. Se on kyllä vähän iso rontti painileikkeihin, mut onneks uskoo minua kun rauhoittelen silloin, kun menee liian rajuksi

Tästä linkistä näet meidän talvileikkejä

Systeri tossa lähettelee terkkkuja. Sekin on jo vähän mummeli, ja välilä tosi yrmy. LOL varsinkin silloin kun se sai ton tonttulakin. Se on ollut ihan terveenä, mut äkämystyy helposti. Se on varmaan toi ikä. Yritän pitää matalaa profiilia ja pysytellä loitommalla. Onneksi silläkin on omat iloiset hetkensä.

Ehkäpä tässä kerkeän jatkossa taas kuulumisia paremmin teille jakamaan. Hyvää Tapania

T. Cocu-popsi ja sen yrmy Sisko