Pari tosi väsähtänyttä metsänelävää täällä moi.

 Meillä oli niin nasta päivä tänään että ajateltiin jakaa se teidän kanssanne. Taas pitkästä aikaa päästiin metsään, Keli vähän pakastui, ja pystyy kulkemaan kuivin varpain. Eikä me hirveästi pidetä jokapäiväisestä suihkussa käynnistkään. Se meidän kamu poikaronttilabbis on ihan outo tyyppi, kun vaan näkeekin ojan niin saadaan porukalla muorin kanssa vetää jarrut, jottei vie meitä kaikkia mukanaan. Olis se aikaa karmeeta uida jossain kuraojassa. HYH.  Oudot fixaatiot toisilla. 

No mut siihen meidän retkeen. Muori pakkas meidät beetlen takapenkille, ja vei meidät jonnekki middle of nowhere.  Maa oli jäässä, jyrkät rinteet ympäröi meidät houkuttelevasti, mut ei me tällä kertaa lähdetty seikkailemaan. Yleensä jos lähdetään, niin muori eksyyy ja sitten Keiko taas saa toimia meidän sherpana, ja tuoda takaisin  autolle.

No me lähdettiin kävelemään tietä pitkin. Voi tsiisus mitä hajuja, ei tiennyt että mihin suuntaan olisi niitä seurannut. Välillä kuuluikin ihan kummallisia ääniä, joita pysähdyttiin kuuntelemaan."juttukavereista" ei todellakaan ollut siellä maisemissa pulaa. Aika pitkään käveltiin, ja muori sanoi että nyt seurataan noita punaisia merkkejä. Pimeä tulee niin äkkiä ja ei ois kiva eksyä tänne korpeen. Minä Cocu vanha agility-mestari, olin ihan sekaisin kaikista mahdollisista kiipeilypaikoista, mitä se maisema olisi tarjoillut, Me kuljettiin pitkä matka läpi suo-ja metsämaisemien. Ollaan aina tykätty keikkua  pitkospuilla.  Onneksi ei ikinä ole tullut karhua vastaan. Vällillä alkoi eksoottiset hajut kyllä vetää puoleensa, mut noilla puilla pitää olla skarppina sanoo muori. muuten voi kastua vaikka.  Me kuljettin monet pitkospuut. Ihailtiin kallioilla upeita maisemia. Oltiin järvelle menossa mutta alkoi hissukseen usko loppua, kun ei sinne päästy, Ollaankohan menossa edes oikeaan suuntaan?

Hei, tultiin kyltille. Oikea suunta on. Pakkohan sinne on mennä kun ollaan jo näin lähellä. Joo, joo.
Se taisi olla kyltissä kilometrit metsälinnuille. Taas poljettiin pitkospuiden yli, mäkiä ylös alas, Keiko-mummu aina välillä kerjäs muorilta välipalaa jotta jaksoi talsia. Se on niin tosi hyvä ja sisukas kerjääjä, eikä anna periks, ennenkn muori kaivaa herkut taskusta. Vihdoin viimein tullaan kyltille jonka "pitäisi" osoittaa järvelle. Mutta, mutta joku huumorimies oli kaatanut kyltit ja polku jakautuui kahtia. Hmm minnes mennään. Oikealla oli kauempana aukion näköistä, kokeillaan onko järvi siellä. Siellähä ne punaiset merkit taas löytyi polun reunasta kaadettuna.

 Mut jees, vihdoin järvellä. Pinta oli jäässä, ja pikkasen rannalla uskaltauduttiin kokeilemaan, Päästiin päämäräämme . Hyvä meidän Trio.
Mietittiin että kesällä tämä on varmaan kiva paikka tulla uimaan. Toki vähän kaukana. Istuttiin vähän aikaa rannalla ja otettiin evästä.

Paluumatka olikin sittten parasta. Koska päämäärä saavutettu ei enään minnekkään kiirettä. Könötettiin kantojen päällä, leikittiin puomia puunrungoilla, kiipeiltiin korkeiden kivien päällä.

Olipa ihana mutta rankka päivä.  Ollaan ihan poikki mut tosi onnellisia. Muori pliis. Lisää tällaisia päivä  t. Typyt