Kaunotar - Keiko 4.5.2005-5.6.2020
Rotu: Shitzu-mäyräkoira-Pinseri-pystykorva
Syntynyt:10.4.2005
Minä olen Keiko. Tulin Tähän perheeseen 11 viikon ikäisenä. Olin tosi pikkuinen.
Leikkipaikkani oli sohvan alla. Ja oli Ihana haistella ja maistella kukkasia
Olin rohkea pikku pentu. Eräänä aamuna kuitenkin heräsin ja huomasin
että maailmassa on paljon pelottavia asioita. Mummeliryhmän
sauvojen kanssa koin sinä päivän hyvin pelottavaksi.
Kun tulin hoidin koko perheen kuntoon rakkaan ihmisen menetyksen jälkeen.
Siitä asti olen hoitanut 98 vuotiasta mummia (silloin 90v).
Olen toiminut terapeuttina. Hyppään aina syliin ja annan hänen rapsutella itseäni.
Huonoina aikoina nukun hänen vieressään ja välilä nuolaisen kättä.
Vaikka hän joskus unohtaa kaiken muun,
mutta minue ei. Tässä kuvassa syömme yhdessä jätskiä.
On kiva tietää että on joku tärkeä tehtävä elämässä.
Alakuvassa on tärkeä tehtävä, jossa hoidan häntä kuntoon.
Minusta on mukava katsella merta ja haaveilla.
Ja vahtia parvekkeella, ja haukkua kun kukaan ei huomaa
Olen ehkä hieman hemmoteltu, mutta olosuhteisiin nähden uskoisin olevan
aika siedettävä tapaus. Annan liiderin joskus uskoa että se on pomo, vaikka kaikki tiedämme
syvällä sydämmessä miten asia oikeasti on.
R.I.P. 5.6.2020
9 kommenttia:
kiva kun liideri teki meille nää sivut.
oli niin märkä iltalenkki että menen kolooni kuivattelemaan
Hyvää yötä kaikki ystävät.
heippa, kai sulla ja Cocutalla on sadetakit, ne on kätsyt:) ja pysyy lämpimänä.
On meillä ja oikein semmoset neonkeltaiset jossa menee joku semmonen hohtava nauha, jotta meidät huomataan pimeässäkin. Onhan se vähän räikeä väri tällaiselle vaatimattomalle ladylle. Ykeensä pitäydyn vähän hillitymmissä väreissä. Mutta turvallisuuden takia olkoon.
Liideriillä oli tänään pahat mielessä. Aloin heti epäillä jotain, kun se antoi Coculle ja luun ja minut otti remmin. Yleensä silloin menen tekemään hoitokäynnin,mulla on 98 v mummeli potilaana. Nytpäs ei mentykään autolle.
Epäilyt heräsivät. Voi eiiii.. Yritin välillä vähän ohjata että mennään tänne päin, Kiskoin, kiskoin, mutta määrätietoisesti se vei minua kohti, sitä paikkaa missä aina ronkitaan. Kokeilin toista tekniikkaan. Juostaan ohi... mut ei sekään onnistunut. Piti sinne mennä.
Ekaksi vaakaan, iik painan jo yli 8 kg. Oiskos laihtarin paikka? Sitten minulle tyrkytettiin tosi herkullista broiskunsydäntä, mutta olin niin kauhuissani etten edes tajunnut sitä. Sitten liideri nosti minut syliin, tukkivat suuni kuonokopalla, ja alkoi kuulua naps, naps, naps..... Miks en ikinä muista ettei tää edes satu. Hassu minä;-) Huh ohi on, ja heti kun pääsin maahan ja sain sen kamalan kopan naamaltani popsin ne herkut. Kun tultiin kotiin niin Cocu oli taas fiilareissa ja pussas meidät ihan märäks. En yhtään tykää kun se tunkee ison nenänsä mun suuhun.
hih, on sulla keinot, olet saanut herkkuja pajon??? mä vien koirani trimmamoon Kivenlahteen, kolmen koiran kynsien leikkaus 15e, ei huono:)
olet hieno koira kun hoidat sun perhettä, huomasin mummin ja sun kuvan nyt, muistan sun mummin nuorena <3
Muoria piti eilen ojentaa, kun oli kotona, ja uskokaa, ei lähtenyt viemään mua ulos. Tuli kotiin töistä kun oli kuullut että puistossa on ollut myrkkyä.
Cocuta aamulla luuhasi nurtsilla jotain, jonka vuoksi se huolestui. No jokatapauksessa, ei lähtenyt vaikka olin tosi ärtsynä ja olin jopa purevinani /leikisti). Lopulta menin sitten Saaran ja Cocutan mukaan. Ihan kivaa on niidenkn kanssa, mutta se on laatuaikaa, kun saadaan ihan kaksin kävellä kuten ennenvanhaan (Paitsi silloin kun mennään sinne ronkintapaikkaan)
Lähetä kommentti