Long time no seen Friends. Hyvää Huomenta kaikille!

Aamun pimeys ympäröi meidät. Muori rakensi parvekkeelle hopealusikoista lampun joka ihanasti kirkastaa tätä aamua.  Ja sitten meillä on tuo kirkasvalolamppu, joten eiköhän tästä kohta ala heräileen. viimeistään silloin kun ruokakupit kilahtaa.

Paljon on tapahtunut, enkä tajuu kun muori hössöttää ja juoksee ympäriinsä, kaikenlaisten säkkien ja pussien kanssa. Sitten se kaivaa esiin sellaisen hirveätä ääntä pitävän härvelin. Mä en kestä sitä kuunnella, ja painun omaan kolooni.

 Höppänä buduaarissa 

Niin meillä on täällä kotona molemmilla omat huoneet. Minä vanhempana valitisin itselleni omaksi buduaarikseni sängynalusen makkarissa. Toi pissis just ja just sinne mahtuu, ja joskus joudun   rähisemään, kun haluaa reviriille. Se paikka on ehdottomasti "KIELLETTY" muilta. Mulla on siellä ihan omat salaiset jutut. Cocutalla on olkkarin pikkupöydän alla sellainen etninen buduaari, kun sehän on sieltä Romaniasta kotoisin, niin tulee kotoisa olo.
.

Arvaa kumpi on kumpi (kuvassa).

Meille on ilmaantunut poydälle joku vilkkuva härveli ja se välillä aina pyörii. Aluksi se oli vähän outo mutta nyt ollaan jo totuttu siihen. Ihan kun se seurais meitä, mutta eipä meissä päivällä ole seuraamista, kun  kerätään energiaa iltaa varten, jotta jaksetaan touhuta. Kerran tai kaks on pissis pistänyt shown sille, ja jynkyttänyt meidän Barbaraa.


Olen saanut viimeaikoina viettää jonkin verran luxus-aikaa ihan kaksin muorin kanssa. Tulee ihan mieleen vanhat hyvät ajat, kun oli ainoa huollettava ja huomion keskipiste. Silloin kun kaksin juostiin ponnari ja häntä hulmuten yli ryteikköjen ja kallioiden ja haisteltiin merituulta.  Mut on se toisaalta ihan kiva että on joku jota voipi vähän pomottaa. Eilen meillä oli tosi kiva kun vain minä ja muori, mentiin kaksistaan Kampelaan. Coculle jäi luu tassuun( ei niin paha juttu koiralle). Kampelan täti oli tosi anteliaalla tuulella ja sain kokonaisen lautasellisen tosi maukasta lohta, ja vielä lisäksi pari nakkiakin. Sitten paikalle ilmestyi iso kööri touhuavia ihmisolioita, ja lajitovereita. Isossa laumassa lähdettiin lenkille, ja Amikin yritti taas iskeä minua, mutta pitäis sen jo tietää etten ole kiinnostunut siitä. Mut sellaisia noi urokset taitaa olla.

Ami ja sen paatti 

Ami on yks komea merikapteeni, ja se asustaa Kampelassa
. Meillä oli pari äreää vanhaa papparaista mukana, ja toinen sellainen punainen, aika komea tapaus, oli tosi äänekäs. Taisi olla vähän vanhuudenhöperö. Mut vanhuksia on ymmärretävä, sekä ihmis että koira, sen  olen oppinut. Sen verran ymmärsin ihmisten puheesta että nyt on jotain tosi jännää tapahtumassa tällä polulla, ja aistin kaikkien innostuksen.

Uskon että tänäänkin tapahtuu jotain tosi hauskaa
Hölökykölökyn ja Hauskaa sunnuntaipäivää Teille
Keiko Kanaalin kuningatar

Katse ulos Ikkunasta. Kynttilät hohtavat  sumuisessa aamussa. Tämä on sitä pimeintä aikaa. Ammulenkki pimeässä, päivälenkki hämärässä ja iltalenkki pimeässä.  Aamut kirkastetaan kirkasvalolampulla  taustamusiikkina pehmeä Jazz. Muori espressoa tuossa kittaa. Siisi rauhallinen on Sunnuntai aamumme.
Pimeänä aikana on tekemistä tällaisella Casa Canalen kunigattarellakin pitää itsensä kunnossa. Jos hirveästi rassaa niin on helppo provosoida tuota pissistä vä hän riitelemään. Se lähtee heti mukaan..

Eilen meillä oli tosi kivaa. Mentiin autolla ihan uuteen paikkaan. Siellä oli 2 karvaista meikäläistä, Rosita ja Ransu, Spanish you know. Niiden kanssa kierreltiin ja haisteltiin uusia mielenkiintoisia hajuja. Saatiin taas pitkästä aikaa olla metsässä. Luonnon värit on niin ihania ja rauhoittavia. Metsässä herää meikäläisenkin aistit eloon. Muori sopi että  mennään toisenkin kerran. Oltiin aika kuraisia kun tultiin kotiin.

Vaikka onkin tää pimeä aika on mulla jokin ihmeellinen energiapuumi. Jotenkin olen ollut viime päivät hirveä positiivisella mielellä, ja hyvin sosiaalinen ja aktiivinen. Otan kantaa asioihin. Ei enään huvita mököttää sängyn alla. Se viimetalvinen tapaus jossa se Snagu repi minut, jotenkin masensi minut, ja olen siitä asti ollut vähän allapäin. Pissikselle jäi päälle jokin suojeluvaihde. Kun se näkee jonkun ison musta korston, nostaa se karvat ja alkaa hirveän rähinen. Oon yrittänyt sitä rauhoitella, ja vakuuttaa että menneet voi unohtaa.

Cocuta kävi viime viikolla verikokeessa. Että sen pitikin tunkea se makkarapala suuhunsa tällaisena aikana, ja huolestuttaa tuo muori. Ihan se on yhtä energinen kun aina, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä

Hyvää Sunnuntaipäivää kaikille
Kanaalin Kuningatar Keiko