pähkinöitä ,banaania ja makkaraa

Alo

Kohta taas pistetään kaikki valovempaimet ja heijastimet päälle kun mennään ulos. Kurja kävellä tuolla pimeässä, kun on varottava ja ärähdettävä kaikille, vaikka ihan vaan noin varmuuden vuoksi,
selustansa turvaten.

Tässä aamuna eräänä, muori lähti ja jätti meille purtavaa. Minulla oli hirveä nälkä,  kun ei aamupalaakaan antanut ennen lähtöään. Unohtikohan se, aattelin.  No eipä hätä haistoin että pöydällä oli jotain. Mulla on sellainen salainen metodi käydä silloitällöin tutkimassa pydän päällinen. Ihan varmuuden vuoksi. Muori laittaa aina lähtiessään tuolit pöydän alle, koska se tietää että olen aika ketterä pomppija. Se ei kuitenkaan tainnut tietää että osaan kiivetä pöydälle, ihan kun kissa huomaamatta. Hivutin itseni tuolin ja pöydän väliin, josta ryömien kun kissa sujahdin pöydälle, ja namm. siellä oli kupillinen pähkinöitä ja kuivattua banaania. nammm... Siinä oli sitten jotain karvastakin jotka jätin kuppiin. Avain kääntyi ovessa... äkkiä alas.  Kiva , kiva , en minä mitään olen vaan..............Ihan viattomana olin. Ei se ois muuten mitään huomannut jollei pähkinät ja banaanit ois hävinneet. Pitää seuraavan kerran jättää hämäykseksi muutama pohjalle. Noita pähkinöitä en suosittele koirille, en ainakaa parapähkinöitä näin pikkuisille. Ovat vähän huonostisulavaa tavaraa.

Me ei olla pitkään aikaan kävelty kanavalla, vaan rantabulevardilla, kun siellä on ollut niitä lihapaloja. Tänä-aamuna löysin aika makosan makkarapalan tien varrelta, mut oon sen verran fiksu etten sitä syönyt vaan annoi sen kiltisti muorille. Tiedä mitä vatsaväänteitä siitä ois saanut, ja oli parempi poimia se pois jottei joudu jonkun ahmatin suihin. Vähän muori taisi perlästyä.

Toi systeri on ihan kummaliseksi muuttunut. se antaa minun jopa nukkua pää sen masulla nykyisin. Oi että on ihanaa  pitää pääkkyä sen lämpimällä masulla.  Aiemmin se on vaan örissyt ja aina kun olen yrittänyt nukkua vieressä,  ja kun olen yrittänyt kaveerata niin näytteli vaan hampaita. Mulla on ollut niin rankka lapsuus että tarviin läheisyyttä. Vaikka se on olevinaan tollanen  kovanaama on se pohjimmiltaan tosi pehmo ja rakastaa rapsutusta, ja oikeesti tykkää kun nuolen sen korvia. Se on sen luonto aina irvistellä kaikille.

Heijastimet niskaan ja menoks
Heissulivei Coculta

Varokaa Ääliöitä

Aikainen lintu Madon nappaa !

Vikkonlopun alku , jippii. Päästää taas pitkille kävelyretkille. Toivottavasti nuuhkimaan  ja peuhaamaan metsään ja huom. valoisaan aikaan.

Tällä viikolla olen oppinut paljon:
1. Varo outoja namupaloja lenkillä.
Ei olla paljon kanavan ympärisössä juoskenneltu, kun joku Meikäläisten vihaaja tai mikä lie oli tiputellut lihapaloja, siis tosi isoja, huhun mukaan 1,5 kg.  Yksi ahmatti oli tietyst sen vetänyt napaansa. Se on tästä naapurustosta sellainen iso musta korsto. Oli se kuienkin siitä varmaankin selvinnyt, vatsahuuhtelun ja hiilitablettien avulla. Varokaa toverit tollaisia, älkääkä kaikkea vastaantulevaa suhunne työntäkö. Minä joskus kakarana tungin suuhun kaiken mitä eteen tuli. Kerran muori kiikutti minut tohtorille kun oksensin ison puupalan. Höh, miksköhän olin sen ees syönyt?  Pistäkää kamut ne liiderinne pitämään pussit mukana, ja keräämään mitä jälkeenne jää jottei noi ilkiöt provosoituisi ja jottei kukaan tovereista turhaan joutuis kärsimään tai menttäis henkeään. Ollaan siivosti toisinsanoen.

2. Jos sut jätetään yksin narun päähän, pidä hirveää möykkää.
Joku  meikäläinen oli kidnapattu länsi-Helsingissä kaupan edestä, ja sitten se oli Kulosaaren kautta jotenkin kulkeutunut meidän nurkille.  Älkää kamut päästäkö noita vieraita ihmisiä lähellenne, ja  jos liiderinne jokatapauksessa jättää teidät johonkin naruun, niin metelöikää niin vaan kunnolla öriskää, haukkukaa, ulvokaa, jotta se hakee teiät pois ja tajuu ettei tommosta saa tehdä. Se oli sitten naamakirjan avulla löytänyt takaisin kotiin. Kaikkia hulluja taas liikkeellä. Voe Voe .........

Aamun valkenemista ootellessa vielä loikollaan, minä buduaarissa ja systeri  valtaamassaan talon ainoassa nojatuolissa tuhisee . Muori laittelee tossa ruokaa jotta keretään päivällä kaikkea kivaa puuhaamaan.. Mennään varmaankin katsomaan mummelia tänään. Systeri mummin sylissä aina nököttää ja mummi sitä rapsuttaa. Kyllä mäkin yritän mutta oon vähän liian iso niin pienen mummin syliin. Olen tosta asiasta vähän kade.

Moiskista

Cocuta 

Video alareunassa

Heissan kaikki,

Meidän Cocusta on tullut julkkis. Nyt se on tuossa vieressä niin polleana kun on päässyt

Youtube videolle. Tuommoselle pissikselle mannaa. Video löytyy blogin alareunasta, ja musiikki oli aiva ihanaa.  Videolla paljon paljon Cocutan kohtalotovereita. Ihana nähdä että kasijalkaisista löytyy niin paljon hyviä ihmisiä.

Minäkin tuolle liiderille ja kaikille jotka koiria hankkivat suosittelen pelastamaan jonkun huono-osaisen. Voitaisiin me tänne ottaa lisää kavereita, kunhan vaan minun asemani säilyy normaalina, ja
saan toimia vs.liiderinä (heh, tai siis no !).  Täällä sitä päivät lötkötellään ja loput onkin sitten meidän ikkari salaisuus. Liideri on uhannut asentaa webbikamera jotta voi vahtia, niinkuin BB:ssä.
Sit olisi keksittävä jotain jäynää. Pissis jotain kliffaa keksii, ihan varmasti.

Mutta tässä kirjoittelen jotta katsoisitte tuon videon. Onnea noille kaikille Hannuhanhille, Ja kiitos kaikille hyville kaksijalkaisille.

Terkuin K&C

Pimeää, Pimeää

Aamulenkillä on pimeää, mutta muistakaa te olla valoisia niinkuin mekin.

On vaarallista kulkea ilman heijastimia.

Me syöksytään pimeään metsään lamppuinemme ja valoinemme. Liiderin

otsalamppu näyttää tien.  Ketut ja hirvet vilistää karkuun kun tullaan.

Tervetuloa takaisin lomalta  meidän ihana päivähoitajamme Saara.

On kivaa päästä ulos valoisaankin aikaan.

Kaunotar ja Kulkuri

Heippa, me ollaan Keiko (lady  oikealla) 7 v  ja Cocuta 1 v tanakampi tytteli vasemmalla. Tässä kuvassa istumme mielikalliollamme.

 Joka viikonloppu mennään kallioille ihailemaan maisemia ja haistelemaan merituulta. Innolla odotamme viikonloppuja, koska liideri vie meidät pitkille lenkeille. kuljetaan metsissä ja rannoilla, haistellaan, kaivellaan kolutaan. Ihanaa olla aistit viritettyinä.

Lenkkipolun varrella on myös koirahaka. Jos siellä on sopivia kivoja kamuja niin piipahdetaan sielläkin. Minä, Keiko en paljoa välitä enään noista leikkipuistoista, mutta tuo kakara saa siellä purettua energiaa. Tosta koirahaasta on se hyöty ettei toi pikku-pissis  jaksa enään härnätä mua riehumisen jälkeen. Eilen siellä, meinas yksi 80 kiloinen ns "pentu" erehtyä luulemaa että olen siitä kiinostunut siitä, mutta sanoin suorat sanat, ja rassu kellistyi eteeni. Pieni koira , suuret sanat voisi sanoa.
Viimetalvena oli käydä hassusti sielä, kun yksi iso musta äijä taisi luulla mua ketuksi, saalisti mut. Lääkärit saivat kuitenkin onneksi parsittua mut kokoon, ja olen taas entistä ehompi. Mut se siitä. 
Tänään sitten liideri retuutti meidät sateeseen, ja eikä se pettymykseksemme vienytkään meitä metsään vaan ajotien reunaan. Pissis oli fiilareissa, ja alkoi jahdata ohi hurahtavia autoja . Sen takia me sinne mentiin, jotta se oppii,ettei se  tartte ihan kaikkea vastaantulevaa alkaa jahtamaan. Noi koulutusreissut on hyviä, koska aina ku pissis jotain oppii, niin minäkin saan namipopsin l. jotain hyvää liiderin taskusta. Mielisanani on "NAMIPOPSI" (hännänheilutus)