Katse ulos Ikkunasta. Kynttilät hohtavat  sumuisessa aamussa. Tämä on sitä pimeintä aikaa. Ammulenkki pimeässä, päivälenkki hämärässä ja iltalenkki pimeässä.  Aamut kirkastetaan kirkasvalolampulla  taustamusiikkina pehmeä Jazz. Muori espressoa tuossa kittaa. Siisi rauhallinen on Sunnuntai aamumme.
Pimeänä aikana on tekemistä tällaisella Casa Canalen kunigattarellakin pitää itsensä kunnossa. Jos hirveästi rassaa niin on helppo provosoida tuota pissistä vä hän riitelemään. Se lähtee heti mukaan..

Eilen meillä oli tosi kivaa. Mentiin autolla ihan uuteen paikkaan. Siellä oli 2 karvaista meikäläistä, Rosita ja Ransu, Spanish you know. Niiden kanssa kierreltiin ja haisteltiin uusia mielenkiintoisia hajuja. Saatiin taas pitkästä aikaa olla metsässä. Luonnon värit on niin ihania ja rauhoittavia. Metsässä herää meikäläisenkin aistit eloon. Muori sopi että  mennään toisenkin kerran. Oltiin aika kuraisia kun tultiin kotiin.

Vaikka onkin tää pimeä aika on mulla jokin ihmeellinen energiapuumi. Jotenkin olen ollut viime päivät hirveä positiivisella mielellä, ja hyvin sosiaalinen ja aktiivinen. Otan kantaa asioihin. Ei enään huvita mököttää sängyn alla. Se viimetalvinen tapaus jossa se Snagu repi minut, jotenkin masensi minut, ja olen siitä asti ollut vähän allapäin. Pissikselle jäi päälle jokin suojeluvaihde. Kun se näkee jonkun ison musta korston, nostaa se karvat ja alkaa hirveän rähinen. Oon yrittänyt sitä rauhoitella, ja vakuuttaa että menneet voi unohtaa.

Cocuta kävi viime viikolla verikokeessa. Että sen pitikin tunkea se makkarapala suuhunsa tällaisena aikana, ja huolestuttaa tuo muori. Ihan se on yhtä energinen kun aina, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä

Hyvää Sunnuntaipäivää kaikille
Kanaalin Kuningatar Keiko