Kesäpäiviä ja kakaroita

v

Hei Ystäväni !
Tovi on vierähtänyt viimekerrasta. Olen omassa luolassani mietiskellyt elämän tarkoitusta, ja pohtinut miten suhtautua kakaroihin joita on viimeaikona pyörinyt meillä ihan jo liiankin kanssa.

Oma luolani sijaitsee sängyn alla ja on tällaiselle pikkukoiralle aika tilavakin. Lisäksi siinä on se hyvä puoli että meidän murkku ei sinne mahdu, paitsi jos oikein puristaa itsensä  matalaksi. Lisäksi se ei uskalla aina edes tulla lähelle kun väijyskelen, sitten kun lähestyy niin hyökkään ja pidän sellaisen ölömölön että  juoksee kauhuissaan karkuun. Toinen huvitukseni on, että kun saadaan luut niin jätän omani houkutuslinnuksi keskelle lattiaa.  Poistun taka-alalle  olen niinkuin ei olis mitään, mutta tietenkin kyttään. Sit kun tyhmeliini yrittää ottaa luun, niin hyökkään.  Siis ymmärtäkää ystävät että toi on vaan leikkiä, mutta sillä saan pidettyä auktoriteettini korkealla, ja tunnen olevani kunnioitettu pienestä koostani huolimatta. 

Kuten mainitsin on varmaan ollut jonkunlainen vauva-buumi, kun on ruvennut pentuja pörräämään. Meillä on käynyt isompaa ja pienempää. Joskus aika rasittaviakin, mutta olen saanut kohtuu-hyvin pidettyä välimatkaa niihin. Tämä arvokas olemukseni ilmeisesti tehoaa, jos ei niin viimeistäänkin rääkäisyni. Osaan nimittäin olla aika vakuuttava.

Taas oli se aika vuodesta jolloin muori oli aina kotona ja oltiin kokoaika jossain menossa, mutta onneksi se loppui, ja taas saan relata.  Joskus koen että ne meidän karmean pitkät monta tuntia kestävät lenkit on vähän liikaa. Jos olisi vähän pidemmät jalat voisi olla helpompaa tarpoa pitkin metsiä.  Aiemmin en ole välittänyt kahlailla vedessäkään, mutta  jotenkin tänäkesänä olen lähesynyt merta, ja todennut että kuumilla ilmoilla onkin aika nastaa kahlailla. Meidän teini-tyttö ja sen kaverit, varsinkin yksi pikku-tytteli (noin kuvainnolisesti) On ihan kaheleita, ja riehuvat ja juoksevat pitkin metsiä ja rantoja. Ja yök, tytteli tykkää  repiä merilevää rannoilta. Kyllä minäkin porkkanaa ja kurkkua syön mut merilevää ???

Meidän teini-murkku on aika holtiton välillä ja se on viimeaikoina ollut aikamoisessa koulutuksessa, mikä on ihan kiva kun minä saan aina siinä siivellä namipaloja. Joskus on ihan hirveätä kun vastaan tulee joku toveri,jolla ei kemiat Cocun kanssa mätsää. Siitä nousee karmea ölömölö. Coculla ei ole minkäänlaista arvokkuutta eikä itsehillintää noissa tilanteissa ja se siis hajoaa ihan totaalisesti. Parempaan suuntaan ollaan kyllä menossa. Olen  myös havainnut että jos joku tulee vastaan, ja minä haukahdan, ihan vain pikkuisen,  naps... Arvatkaa kuka sekoaa.  Kiusa se on pinikin kiusa eiks ? Joskus teen tota huvitaakseni itseäni

Oltiin aika pitkällä aamulenkillä. Meidän onneksi muori herää aikaisin ettei päivän kuumimpina hetkinä tarvitse mennä ulos. Silloin pidetään siestaa.

Vetäydyn tästä luolaani ja toivotan teille vielä monia aurinkoisia kesäpäiviä.

Kunnioittaen
Teidän Keiko  from Casa Canale